Toisen luokan veteraani

Vapauduttuaan sotavankeudesta Aleksanteri Dubbelman painoi 42 kg. Hän sai luvan muuttaa Viroon. Siellä hän perusti perheen, jonka elätti puusepän taidoiltaan. Äiti, sisko ja veli asuivat Suomessa sotavuosista alkaen; vanhin sisko taas Inkerinmaalla. Aleksanteri itse muutti 1992 vaimonsa kanssa Suomeen Helsinkiin, kaksi poikaa perheineen jäivät Viroon. "En ole katunut tänne tuloani. Meillä oli Virossa aika niukat oltavat. Eläkkeellä ei tullut toimeen, oli tehtävä töitä niin kauan kuin siellä oli. Täällä on lämmin asunto, ruokaa ja mukavuudet. "
 
Hän sanoo maksaneensa riittävän hinnan Suomen vapaudesta. Hieman katkerana hän muistelee välirauhan jälkeistä aikaa ja Suomen toimenpiteitä. "Vannoimme vapaaehtoisesti ja yksimielisesti sotilasvalan taistella Suomen puolesta. Meille luvattiin Suomen kansalaisuus ja työtä. Miksi Suomi ei varoittanut meitä sanallakaan pakkoluovutuksesta Neuvostoliittoon."
 
Dubbelman toivoo vuonna 1996 perustetun yhdistyksen Inkeriläiset ja karjalaiset heimoveteraanit ry:n ryhtyvän toimenpiteisiin yhä vallitsevien epäkohtien korjaamiseksi. "Ollaan taisteltu samalla rintamalla Suomen vapauden puolesta, mutta arvostus puuttuu. Ollaan kuin toisen tai kolmannen luokan veteraaneja, kuntoutustakaan ei edes saada. Vankeusvuodet Siperiassa pitäisi jollakin lailla korvata. Suomi luovutti meidät pitkäaikaiseen kuolemaan. Kuka ei vankeudessa menehtynyt, menetti terveytensä. Suomalaiset sotavangit saavat korvausta sotavankeudesta vuosittain kuntoutusta, samoin sotavankeudessa olleet siviilitkin. Miksemme me, jotka taistelimme rintamalla suomalaisten rinnalla", ihmettelee Aleksanteri Dubbelman. 
 
SODASSA Heimoveteraani Suomessa   
SODAN JÄLKEEN Siperiassa 10 vuotta