Kuula kolahti luuhun

Armeijaan näyttelijä Ahti Haljala joutui jatkosodan aikana 18-vuotiaana."Syvärille mentiin marras-kuussa 1943. Palvelin JR 44:ssa ryhmänjohtajana. Ei siellä ammuttu paljonkaan silloin asemasota-aikaan. Kun venäläisten suurhyökkäys 9. kesäkuuta 1944 alkoi, niin kuultiinhan me se jytinä Kannakselta Laatokan yli ihan hyvin. Syväriltä lähdettiin 21. kesäkuuta kello 19.00. Muistan päivän hyvin nimipäivästäni. Suomalaisten linjat yläpuolellamme Petroskoihin mentäessä alkoivat pettää ja meille tuli kiire, ettei oltaisi jouduttu mottiin. Ensimmäinen yö sananmukaisesti juostiin, koko yö. Se oli hurja yö. Pieniä lepotaukoja vain pidettiin hengityksen tasausta varten ja sitten taas juoksuun. Koko komppania, tulenjohtue, panssarimiehet ja töpinät, kaikki kiiruhtivat", Haljala kertailee sotareissuaan.

"Kesäkuun 30. päivänä tultiin Kaukoijärven kylään. Sieltä lähdettiin tekemään vastaiskua venäläisiä vastaan tarkoituksena lyödä vihollinen takaisin Laatokkaan. Lähdettiin kahden kaverin kanssa keskellä kirkasta päivää ylittämään suoraan mehtän keskellä oleva aukio. Olisi voitu ihan hyvin ylittää aukio pitkin metsän reunojakin, mutta nuorena sitä oli sellainen, uhkarohkea. Aukiota ylitettäessä luoteja vinkui sakeana ympärillä. Sitten kolahti tuohon jakauksen kohdalle, ihan kuin olisi halolla lyöty. Tähtitaivas lensi silmissä, mutta en mennyt tajuttomaksi. Ehkä olin pari kolme sekuntia vähän hölmistynyt. Sitten päästä alkoi tulla verta. Löin maahan lennähtäneen lakin takaisin päähäni ja konttasin kivien takana olevien lääkintämiesten luokse. Myös kaksi kaveriani olivat saaneet samassa rytäkässä siipeensä, toinen käteensä ja toinen jalkaansa. Lääkintämiehet laittoivat vähän sidettä päähäni ja sitten lähdin etsimään jsp:tä."

"Sotasairaalan tutkimuspöydällä lääkäri katsoi päässäni olevaa haavaa ja sanoi, että jaaha, luoti on vain vähän kalpannut päätä, sidotaan tämä. Lääkärin sitoessa vieressä seissyt hoitaja koppasi maahan pudonneen lakkini ylös. Lakkia tarkastaessaan hoitaja yhtäkkiä sanoi, että tässähän on edessä kaksi reikää ja takana yksi, missä se toinen luoti on. Lääkäri kirosi selvällä suomen kielellä ja alkoi hoitajan kanssa ajaa tukkaa pois haavan kohdalta. Haavaa kaiveltuaan he löysivät luodin, joka oli kiinni luussa. Luoti ei ollut rikkonut luuta, mulla kun on kova pää", Haljala vitsailee.
"Minulla ei kuitenkaan ollut mitään kipuja eikä päätäni särkenyt. Sen sijaan oikea käteni oli halvaantunut olkapäästä sormenpäihin, kun luoti oli iskeytynyt päähän. Käsi roikkui suorana kuin vasikan häntä, ei heilunut mihinkään. Siinä oli semmoinen hermotärähdys." Kättä hoidettiin hieronnalla ja sähkösokilla. Oikea käsi ei kuitenkaan enää parantunut entiselleen."Olen opetellut monta kikkaa, jolla olen pystynyt peittämään oikean käden vammautumisen. Ranteeseen saakka käsi on normaali, mutta käden puristusvoima on puolet entisestään. Minun täytyi opetella kirjoittamaankin vasemmalla kädellä. Nykyisin kirjoitan kyllä kummalla kädellä tahansa. Ainoa ero on käsialan kaltevuudessa. Kumpikin nimikirjoitus on hyväksytty", Ahti Haljala hyväntuulisena tuumaa.

SODAN JÄLKEEN Kurssilla kova taso

NYT Rooli vaati murretta