Kavala sairaus yllätti

Varhaislapsuutensa Aarre Kettunen vietti Terijoen Kellomäen maisemissa, missä hänen vaarillaan oli kauppa. Koulunkäynti alkoi Viipurissa. Perhe oli muuttanut 1930-luvun alusssa asumaan Viipurin linnaan, jossa isä työskenteli 2. divisioonan rahastonhoitajana. Aina kesäisin poika palasi Kellomäelle auttamaan kaupassa, siellä kun kävi paljon emigrantteja ostoksilla. "Oli osattava ja muistettava paljon vieraita nimiä", Aarre Kettunen muistelee huoletonta lapsuuttaan. Lapsuus loppui talvisotaan. Viisitoistavuotiaasta lyseolaispojasta tuli esikunnan lähetti. Isä ja poika toimivat sodan aikana Viipurin linnassa. Kaikki linnassa asuvat perheet, Aarren äiti ja viisi nuorempaa sisarusta muiden mukana evakuoitiin pois kaupungista.

Jatkosota syttyi, eikä mikään voinut estää Aarre Kettusta menemästä mukaan. "Viipurin takaisin valtaus tuntui hienolta, mutta varsinainen sodankäynti jäi osaltani vähäiseksi. Syksyllä 1941, kun muut nuoret palautettiin rintamilta kotiin, minulla alkoi yli kymmenen vuotta kestänyt sairaalakierre. Oikea polveni turposi, se oli pirun kipeä enkä päässyt kävelemään. Vikaa luultiin ensin ihan mitättömäksi. Syynä olikin tuberkkelibasilli, joka oli pesiytynyt poviniveleen ja alkoi sieltä vähitellen levitä muualle."

Aarre Kettunen joutui ensin hoidettavaksi 59. sotasairaalaan, jossa tuli tutuksi kainalosauvat ja vetoside nilkasta hiekkapussiin. Kun basilli siirtyi molempiin keuhkoihin, hän sai tutustua typetyksiin, epäonnistuneisiin ilmarintoihin ja märkäiseen keuhkopussiin. Nuorelle miehelle tuli tutuksi myös parantola-ajan kehittävä, monenlaista toimintaa sisältävä elämä. Oli erilaisia opintokursseja, laulukuoroa ja piirustusta."Kun toistamiseen olin Satalinnassa, opetin jo siellä itsekin piirustusta", Aarre Kettunen kertoo vakavasta, sodassa saadusta sairaudestaan.


SODAN JÄLKEEN Harrastuksesta leipätyö 
 
NYT Elämää säästöliekillä